No nyt tuli katsottua aikamoista kökkökamaa. Heti alkuun paljastan, että tämä on todella huono pätkä. Eikä Muscles from Brussels tee edes spagaattia.
Sudden Death (Äkkikuolema)
Valmistumisvuosi: 1995
Ohjaaja: Peter Hyams
Pääosissa: Jean-Claude Van Damme, Powers Boothe,
Raymond J. Barry
Raymond J. Barry
Palomies Van Damme yrittää pelastaa pientä lasta liekehtivästä talosta,
mutta lapsi kuolee. Van Damme traumatisoituu. Leikataan tökerösti nykyhetkeen,
jossa Stanley Cup (Penguins vs.Black Hawks) on pian alkamassa.
Eronnut, enää satunnaisesti töissä käyvä Van Damme on päässyt
palotarkastajaksi kisahalliin ja käy hakemassa lapsensa (Whittni Wright ja Ross
Malinger) katsomaan peliä nihkeän ex-vaimon luota. Samaan aikaan joukko
terroristeja soluttautuu jäähalliin aikeenaan siepata Yhdysvaltain
varapresidentti. Matsin käynnistyessä alkaa myös kulisseissa tapahtua: roistot
pääsevät turvatoimien ohi varapresidenttiin käsiksi ja koplan nokkamies Powers
Boothe sanelee ehtonsa - tsiljoona biljoonaa dollaria ennen pelin päättymistä tai
areena räjähtää taivaan tuuliin!!!
Van Damme huomaa tyttärensä kadonneen katsomosta ja lähtee etsimään
tätä. Tuolla, maskotin matkassa! Valtavaksi pingviiniksi pukeutunut roisto vie
Whittni Wrightin muiden panttivankien luo ja palaa tekemään selvää Van
Dammesta. Seuraa intensiivinen kamppailu laitoskeittiössä: Van Dammen pää
joutuu melkein lihaleikkuriin, jonka jälkeen Van Dammen pää melkein upotetaan
rasvakeittimeen. Pian JCVD kuitenkin pääsee niskan päälle heittämällä muovitönkästä
chilirouhetta maskottipään sisään ja työntämällä linnun höyryävän kuumaan suurkeittiöastianpesukoneeseen.
Toisen roiston hän niistää iskemällä tarjottimelle jääneen liha-aterian rippeet
tämän kaulavaltimoon – luu kurkkuun, kirjaimellisesti.
Van Damme onnistuu saamaan yhteyden virkavaltaan, mutta iskujoukot
eivät pääse räjähteillä miinoitettuun halliin. Niinpä yhden miehen tehopartio
alkaa purkaa pommeja omin päin. Pahiksia luuraa joka nurkan takana, joten
Jean-Clauden on keksittävä äkkiä jotain nohevaa. Hän naamioituu Pittsburghin
maalivahdiksi, luistelee muina miehinä kentälle ja pelastaa pelin! Mutta aika
käy vähiin... on aloitettava tappelu jäällä, jotta pääsee rangaistusaition
kautta purkamaan loput pommit. Seuraa kiivasta kamppailua, konekivääri laulaa, veri
roiskuu.
Ja sitten, kuin tilauksesta: jatkoaika, johon ehtii tunkea vielä monta
taistelukohtausta. Van Damme riehuu hallin katolla, listii roistoja, kiitää lopulta
vaijerilla alas kupolin sisäsaumaa ja räjäyttää omatekoisen pommin avulla miehen
mentävän aukon panttivankiaitioon pelastaakseen lapsensa.
Ei jännitys kuitenkaan vielä tähän lopu. Viime metreillä Powers Boothe
onnistuu nappaamaan Whittni Whiten mukaansa, Jean-Claude lähtee perään. Tappelua,
säpinää! Tyttö vapautuu. Boothe kipuaa pakokopterinsa kyytiin dollarinkuvat
silmissään, mutta Van Damme ennättää tarrautua tikkaisiin ja ampua pilotin,
jolloin härveli syöksyy hidastettuna sisään jäähalliin ja räjähtää. Lapset ovat
turvassa ja Jean-Claude pyyhkii hiet otsalta. Loppu.
Jonkinlainen
Die Hard -kopiohan tämä lienee, mutta kammottavan huono sellainen. Melkein
hävettää edes puhua leffoista samassa lauseessa. Damme on pökkelö, dialogi
kuraa ja lapsinäyttelijät aivan onnettomia. Täyttä savea, älkää katsoko edes
vapun jälkeisessä hupailumielentilassa.
(Kuva: imdb.com)