RSS
Hasta la vista Fellini, Bergman, Coppola ja Kurosawa. Täällä katsotaan, kommentoidaan ja kiillotetaan elokuva-aarrearkun himmeämpiä helmiä. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Luokaton lumimiestupla: Rage of the Yeti ja Deadly Descent


Katsoinpa tuossa viime talvena aivan kammottavan Syfy-pläjäyksen nimeltä Rage of the Yeti ja heti perään tänä talvena toisen lumimiesteemalla ratsastavan, täsmälleen yhtä huonon Syfy-tuotoksen Deadly Descent (Yeti). Tupla-annos jäätävää ruikulia.

Tarkoituksena oli kirjoittaa molemmista, mutta onnistuin hukkaamaan jälkimmäisen katselun muistiinpanot jonnekin – enkä todellakaan aio katsoa sitä uudelleen. Marko Mäkilaakson ohjaama Deadly Descent oli sen verran kehno, että nukahdinkin toviksi puolen välin kieppeillä. Paljoa en siis leffasta muista, mutta hanurista se ehdottomasti oli.

Tässä siis mietteet ainoastaan Rage of the Yetistä, harhaanjohtavasta otsikosta huolimatta.


Rage of the Yeti
Valmistusvuosi: 2011
Ohjaus: David Hewlett
Pääosat: David Chokachi,
Matthew Kevin Anderson, Yancy Butler

Esinäytös. Jossain kylmässä ja karussa maailmankolkassa seikkailijaryhmä etsii lumimyrskyssä tärkeää "koodeksia" taistellen samalla valkoisia hirviöitä vastaan. Ärjyvä peto lahtaa heti yhden onnettomista sivuosanäyttelijöistä.

Toisaalla kaksi miestä, jonkin sortin elämäntapaseikkailijaveljekset, kutsutaan tärkeään tehtävään kesken ryöstökeikan. Näytetään, kuinka lisää porukkaa liittyy ryhmään, ja pian poppoo lähtee rahtikoneella kohti napapiiriä. Ennennäkemättömän kekseliäässä juonessa on kyse OMALAATUISEN MILJONÄÄRIN rahoittamasta salaisesta pelastusoperaatiosta arktiselle saarelle Kanadan perukoilla.

Miljonääri haluaa saada hyppysiinsä muinaisen koodeksin, mutta ensimmäinen retkikunta on niin sanotusti kusi sukassa, kuten nähty, joten on aika tuupata kakkosryhmää kehiin. Vahingossa mukaan on eksynyt myös kirurgiksi luultu eläinlääkäri. Kökösti vihjataan, että hänen taidoilleen tulee olemaan vielä käyttöä.

Ykkösryhmä, josta yksi on taas syöty, pääsee hetkellisesti turvaan hylätylle tutkimusasemalle. Lumimonsterit kuitenkin piirittävät pirttiä herkeämättä.

Kakkosryhmä löytää ykkösten verentahriman leirin ja saavat ohjeeksi lähteä kohti tutkimusasemaa. Matkan varrella yksi jos toinenkin tiimistä haukkaa paskaa. Perillä pidetään jäljelle jääneiden kesken palaveri, jossa eläinlääkäri jakaa suurta viisauttaan: "Nämä oliot eivät ole jääkarhuja, ehkäpä jonkinlaisia kädellisiä, lumigorilloja? Joukolla on oltava jossain johtajauros..."

Eläinlääkärin lueskellessa ykkösryhmän haltuunsa saamaa koodeksia selviää, että kyse onkin Mongoliasta laivalla tulleista YERINEISTÄ. Miljonääri haistaa tilaisuuden kääräistä kahisevaa ja muuttaa operaation kulkua: hän haluaa yhden olioista elävänä. Muut eivät aluksi lämpene, mutta nihkeily loppuu, kun hinnasta sovitaan.

Seikkailijaveljekset rakentavat omatekoisen tainnutusaseen ja painelevat yerin-jahtiin. Kahdella muulla ryhmäläisellä on jotain hämäräsuunnitelmia ja he lähtevät livohkaan kesken pyydystysoperaation. Eläinlääkäri syödään, kun tiimi löytää olioiden pesät. Seikkailijat aikovat napata yerinin poikasen mukaansa, mutta lumivyöry yllättää heidät ja he joutuvat samoamaan takaisin tutkimusasemalle tyhjin käsin.

Pelastushelikopteri tulee noutamaan jäljelle jääneitä tutkimusasemalta, mutta hirviöt popsivat ovelle kolkuttelemaan tulleen pilotin. Harmittava takaisku.

Henkiin jääneet hahmot ottavat alleen lumimönkijän tai vastaavan kulkupelin, lahtaavat perässä säntäävät pedot ja pääsevät turvaan, kun OMALAATUINEN MILJONÄÄRI tulee pelastamaan heidät jään alta nousevalla neuvostosukellusveneellä.

Noinnikkäästi. 

(Kuva: www.filmtips.tv/filmer/rage-of-the-yeti/)

2 kommenttia:

Occo kirjoitti...

Miten pärjäisi vertailussa samoilla apajilla liikkuneelle kotimaiselle klassikolle?

M kirjoitti...

Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä?

Lähetä kommentti

Kommentoi!

 
Copyright 2009 Filminaattori. All rights reserved.
Blogger Template by Blogger and Blogger Templates.
Bloggerized by Miss Dothy