RSS
Hasta la vista Fellini, Bergman, Coppola ja Kurosawa. Täällä katsotaan, kommentoidaan ja kiillotetaan elokuva-aarrearkun himmeämpiä helmiä. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Trooppisten vesien hinaajat


Katsoin eilen todella kehnon elokuvan. Se oli täydellistä ajanhukkaa, mutta tuntui paremmalta vaihtoehdolta viikonlopun leffaksi kuin huomenna esitettävä MVP: Most Vertical Primate, joka kuuluu samaan apinatrilogiaan viimeksi katsomani MXP: Most Extreme Primaten kanssa. Tällä kertaa hulvaton apina-Jack skeittaa itsensä ihmisten sydämiin.

En kerta kaikkiaan kykene altistamaan itseäni toiselle koko perheen simpanssikomedialle, joten katsoin täysin väsähtäneen, halvalla homohuumorilla ratsastavan lomasekoilun nimeltä Boat Trip - Kuuma sinkkuristeily.



Boat Trip (Kuuma sinkkuristeily)
Valmistumisvuosi: 2002
Ohjaaja: Mort Nathan
Pääosat: Cuba Gooding Jr., Vivica A. Fox, Horatio Sanz, Roselyn Sanchez

Cuba Gooding Jr. vie nyrpeän emäntänsä Vivica A. Foxin kuumailmapalloajelulle, tarkoituksenaan kosia tätä. Unelmavävy ei kestä korkeaa ilmanalaa ja heittää ryynit morsionsa päälle (ei todellakaan yllä leffaoksennusten kärkijoukkoon). Kaiken päälle Vivica ilmoittaa löytäneensä toisen uroksen. CGJ jää masentuneena viettämään ankeaa poikamieselämää.

Plösö talkkarikaveri Horatio Sanz saa houkuteltua CGJ:n lopulta kuumalle sinkkuristeilylle, mutta kavala matkatoimistovirkailija Will Ferrell buukkaakin pojat salaa homomatkalle. Sankarit kiipeävät paattiin, joka kuhisee miespareja ja assless chapseja, mutta hälytyskellot eivät soi. Kun suuri herääminen vihdoin tapahtuu, on parivaljakko kauhuissaan penis-jääveistosten ja transujen keskellä. Tapahtuu kuitenkin jännittävä juonenkäänne, kun laivalle pelastetaan keskellä merta ajelehtinut pelastuslautallinen povekkaita bikinibeibejä: Ruotsin "aurinkokylpyjoukkue". Hehkeä on myös hetero tanssinopettaja Roselyn Sanchez, johon CGJ iskee silmänsä. Homofoobikot tekeytyvät gay-pariksi, jotta pääsevät epäilyksiä herättämättä mahdollisimman lähelle valloituksiaan.

Loppuelokuva tiivistettynä: stereotyyppihomoja, Victoria Silvstedt hieromassa tissejään, kabareeta, Roger Moore (!) vanhana homoherrasmiehenä, poikien suuttumusta aiheuttava paljastuminen heteroiksi ja täysin yllätyksetön loppuratkaisu.

Tämä oli kammottavaa kakkendaalia. En voi suositella kenellekään edes kostoksi.

Pohdin aikani, minkä takia amerikkalaiselokuvan ruotsalaisstereotypioihin sekoittui aimo annos teutonisia vivahteita. Perusnimet Inga ja Ursula olivat tälläkin kertaa mukana, mutta Victoria Silvstedtin perhe asui alppimajaa muistuttavassa mökissä ja isällä oli melko varmasti jonkinlaiset lederhosenit jalassa. Auringonottomaajoukkueen valmentaja oli myös melko führermäinen. Ratkaisu löytyi lopulta krediiteistä: osittain saksalainen (ja itseironinen?) tuotantotiimi.

(Kuva: http://www.impawards.com/2003/posters/boat_trip_ver4.jpg) 

Apinameininkiä


Herranjumala, mikä herkkupala: komedia lumilautailevasta simpanssista! Kuten jo viimeksi taisin todeta, näitä koko perheen kuraleffoja kannetaan katsojien eteen kuin tarjottimella viikonloppuisin. Tänään voisi vieläpä valita Talladega Nightsin ja MXP: Most Extreme Primaten välillä. Will Ferrellin "hulvaton vauhtikomedia" on kuitenkin jo nähty, eli ei muuta kun apinat kehiin.



MXP: Most Extreme Primate
Valmistumisvuosi: 2003
Ohjaaja: Robert Vince 
Pääosat: Devin Douglas Drewitz, Trevor Wright 

Apina-Jack on masentunut ja kaipaa aikoja, jolloin päivät täyttyivät skeittauksesta ja jääkiekon pelaamisesta. Huoltajatäti päättää piristää koko apinapoppoota ja buukkaa riemuloman Meksikoon. Kentällä Jack eksyy Coloradon-lennolle ja päätyy hohhailemaan sombrerossa ja ponchossa lumisille kylille. Onneksi 12-vuotias Devin Douglas Drewitz ottaa kädellisen hoitoonsa. Isä sattuu sopivasti olemaan työmatkalla ja holtiton isoveli Trevor Wright on juonessa mukana.

DDD:n luona apina mm. pelaa Xboxia, syö muroja, käy suihkussa, ajaa partansa, harjaa hampaitaan ja lukee Darwinin Lajien syntyä (mikä oli ehkä leffan paras kolmisekuntinen). Poika ja simpanssi lumilautailevat yhdessä, mutta kuvaan ilmaantuu pari älykääpiörikollista, joiden pomo puhuu jotain, mikä yrittänee kuulostaa gansteri-italianenglannilta. Tarkoituksena on siepata apina ja tahkota sillä hyvät rahat. Rötös epäonnistuu ja simpanssi pääsee osallistumaan pojan kanssa lumilautailukilpailuun, jonka parivaljakko tietenkin voittaa. Hoitotätikin saapuu noutamaan kadonnutta apinalastaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Surullista kyllä, simpanssi oli tämän elokuvan paras näyttelijä. I shit you not.

Onneksi viikonlopun leffasaldo ei jäänyt yllämainitun mestariteoksen varaan. Eilen katsoin yhteensä melkein kuusi elokuvaa, mikä taitaa olla jonkin sortin henkilökohtainen ennätys. Suoritettuani aamulla massiivisen kahdeksan opintopisteen kirjatenttikokonaisuuden, otin lukemiseen menetetyn vapaa-ajan korkoineen takaisin.

Ensimmäisenä ruutuun pääsi yksi kaikkien aikojen lemppareistani, vuonna 1940 valmistunut The Thief of Bagdad. Lainaisin sen kirjastosta kirjamessujen antikvariaattiosastolta hankkimani leffajulisteen inspiroimana, ja kyllä se vaan huikea tuotos oli edelleen. Orientalismihenkinen seikkailufantasia riemastuttavan kömpelöine erikoistehosteineen on oikea vanhan ajan helmi. Kökköefekteistä puheenollen joskus pitäisi katsoa uudelleen myös seuraavan vuosikymmenen tieteisklassikot The Day the Earth Stood Still (1951) ja The Incredible Shrinking Man (1957). Hienoja elokuvia.

Muu leffapäivän anti olikin suurimmaksi osaksi uudempaa ja vähän heikompilaatuista. Hyviä olivat vielä puolella silmällä katsottu verikekkerimusikaali Sweeney Todd: The Demon Barber of Fleet Street ja postapokalyptinen Miyazaki-anime Nausicaä of the Valley of the Wind, mutta kolme muuta leffaa olivat aika heikkoja esityksiä.

Tai no, ennakkoluuloista huolimatta Adam Sandlerin ja Drew Barrymoren tähdittämä 50 First Dates oli ihan kelvollinen romanttinen komedia, jos sitä lajityyppiä ylipäätään sietää. The Sisterhood of the Travelling Pants 2:stakin olisin varmasti pitänyt 15 vuotta sitten, samoin kuin ykkösosasta. Maagisten farkkujen taru on ihan mainio - joskin melko tavanomaisen opettavainen - nuorille tytöille suunnattu viihde-elämys. Illan päättänyt kauhuelokuva The Ruins oli sen sijaan niin ennalta-arvattavaa ja kliseisesti toteutettua peruspaskaa, ettei siitä voi sanoa oikein mitään hyvää. Sitä en kelpuuttanut edes arvioitavaksi, sillä sen huonous oli liian keskinkertaista ja mitäänsanomatonta. Ainoan plussan tälle amerikkalaisnuorten Meksikon-lomaa kulisseinaan käyttävälle kauhupätkälle voisi antaa siitä, ettei horroria aiheuttanut joku naurettava tehostepiru, vaan ilkeän juonikkaat ikiaikaiset murattiköynnökset. Se antaa toivoa, että omaperäisyyttä oli edes yritetty tavoitella.

(Kuva: www.delhifun.com) 

Perästä kuuluu


Viikonloppuisin ei näköjään tarvitse poistua kotisohvaa kauemmaksi huonoja elokuvia metsästämään: Voice-kanavalta tullut koko perheen komedia Thunderpants vakuutti huonoudellaan jo heti ensimmäisistä minuuteista lähtien.



Thunderpants
Valmistumisvuosi: 2002
Ohjaaja: Peter Hewitt
Pääosat: Bruce Cook, Rupert Grint (Harry Potterin Ron Weasley), Paul Giamatti


Bruce Cook (leffassa Patrick Smash) pieraisee itsensä raivokkaasti ulos äitinsä kohdusta, onneksi Conan O'Brienin näköinen synnytyslääkäri ottaa kopin. Kotona käy ilmi, että sairaalaepisodi oli vasta alkusoittoa - pojalla on vakava flatulaatio-ongelma. Pikku-petomaani ajaa perheen kriisiin: isä lähtee, äiti masentuu ja sisko katkeroituu.

Koulussa ei mene sen paremmin, mutta paskaa ajava antisankari saa sentään kaverin: hajuaistitta syntyneen astrofysiikkanörtin Rupert Grintin (Alan Allen), eli nuoren Ron Weasleyn. Weasley valjastaa pierevän ystävänsä ilmatyynyaluksen kaasumoottoriksi ja parivaljakko voittaa paikallisen lentovälinekilpailun. Weasleyn nerous huomataan ja mustiin laseihin verhoutunut Paul Giamatti noutaa hänet valtion palvelukseen. Petomaanipojan sen sijaan värvää maailman toiseksi paras tenori, joka ei kykene laulamaan sitä korkeinta nuottia. Mutta poikapa pystyy. Peräpäällään.

Tenorista tulee pojan avulla maailman paras, mutta huijaus paljastuu kun ilmoille pääsee konsertissa tappava tuhnu. Kaasu haurastuttaa pidikevaijerit ja valonheitin tippuu kilpailevan tenorin päälle. Poikaa syytetään murhasta. Syyttäjä Stephen Fry (!) on sen verran vakuuttava, että 11-vuotias peräreiän pärisyttäjä joutuu teloituskompanian (!) eteen. Paul Giamatti rientää apuun ja poika pääsee osaksi Yhdysvaltain avaruuskeskuksen operaatio Hot Dogia. Matkalla hän tapaa jälleen rakkaan ystävänsä Ron Weasleyn, joka on koko ajan ollut avaruuskeskuksen palveluksessa.

Avaruuteen eksyneet astronautit tarvitsevat apua, joten Weasley kehittelee Thunderpants 3 -pelastusraketin, jonka poika pruuttaa ruusukaalien voimin avaruuteen. Mahtipontista musiikkia ja jännityksen hetkiä. Astronautit pääsevät takaisin maahan ja pierupojasta tulee sankari. The end.

Tätä katsoessa mietin monesti, miten Stephen Fry ja Paul Giamatti ovat eksyneet tällaiseen projektiin. Rahapula? Tuttavanpalvelus? Pohdin myös, millainen on mahtanut olla se myyntipuhe, jolla käsikirjoittaja/ohjaaja Peter Hewitt on vakuuttanut tuottajat leffaideansa loistokkuudesta.

Mielenkiintoista olisi tietää uppoaako Jyrinähousu kohderyhmäänsä, eli noin 8-12-vuotiaisiin. Vaikea sanoa. Muutaman riemunkiljahduksen ääniefektit ehkä nostattaisivat, mutta itse en ensikädessä suosittelisi tätä pätkää lapsille enkä lapsenmielisille. Tämä pieru pitäisi tunkea takaisin peräsuoleen.

(Kuva: http://en.wikipedia.org/wiki/Thunderpants)

Heikkopäät sokkotreffeillä


Ensimmäisenä leffana haaveilin esitteleväni kaikista huonoimman elokuvan, jonka koskaan muistan katsoneeni: noin 11-vuotiaana parhaan ystävän kanssa videovuokraamon hyllyltä virhearvioidun Heikkopäät hiihtokoulussa (Ski Patrol).

Vaikka leffamakumme ei vielä tuolloin ollut kehittynyt huippuunsa, havaitsimme yksimielisesti elokuvan olevan täyttä tuubaa. Totta tosiaan, Heikkopäiden vertaista kuraa ei ole sen koommin tullut vastaan. Jos pieruhuumorista pitävistä viidesluokkalaisista ei saa puristettua edes yhtä kiherrystä, on kyseessä täysi tappio. Piste.

Tuon hiihtopätkän olisin silti mielelläni katsonut uudelleen - määritelläkseni tarkemmin, miksi se oli niin käsittämättömän mätä - mutta pintapuolisen etsinnän jälkeen kävi ilmi, että sitä saisi vain VHS-versiona Amazonin kautta. Tuskinpa tuollainen vahinkolaukaus on koskaan DVD:lle päätynytkään. Jos se kuitenkin vielä jonkun divarin nurkista putkahtaa, harkitsen videonauhurin hankkimista, mutta sitä odotellessa jouduin valikoimaan Filminaattorin avausleffaksi toisen tekeleen.

Kuin kohtalon johdattelemana istahdin sohvalle juuri kun ruudussa pyöri Sokkotreffien alkukrediitit. Tämä kankea kohkauskomedia kultaiselta 80-luvulta ei ollut ihan niin huono kuin olisin toivonut, mutta ei hätää: kyllä se huono on.




Blind Date (Sokkotreffit) 
Valmistumisvuosi: 1987
Ohjaaja: Blake Edwards
Pääosat: Bruce Willis, Kim Basinger, John Larroquette


Bruce tarvitsee deitin tärkeisiin firman illallisiin. Autokauppias-veli rientää hätiin ja Bruce pääsee sokkotreffeille hemaisevan Kim Basingerin kanssa. Mutta ah, Kimillä on heikko viinapää ja kahden skumppahömpsyn jälkeen alkaakin tapahtua. Kim riehuu ravintolassa ja rouva Yakamoton geisha-peruukki lentää lattialle. Pian Kimin murhanhimoinen ex-miesystävä John Larroquette vainoaa pariskuntaa apina kyydissään. Joukkotappelu baarissa, kamalaa saksofonimusiikkia. Autosta varastetaan ovet ja istuimet. Bruce saa juoppohulluuskohtauksen ja menee kuokkimaan Kim Basingerin hienostotuttavien iltamiin. Bruce jonglööraa pateella, tipahtaa parvekkeelta kakkuun, painii aidan läpi ja pakottaa aseella uhaten John Larroquetten tanssimaan moonwalkia.

Bruce joutuu putkaan, mutta Kim lupaa mennä Johnin kanssa naimisiin, jos tämä puolustaa Brucea oikeudessa. Bruce vapautuu, pukeutuu havaiji-paitaan, ostaa kitaran ja kyllästää konvehtirasian konjakilla. Kim vetää hääpäivänä suklaajurrit, pappi lentää uima-altaaseen ja Bruce ja Kim saavat toisensa. Lopuksi Bruce soittaa Kimille sähkökitaraa rannalla, valtavan Coca-Cola-pullon pönöttäessä etualalla.

Yhteenveto: Ylläoleva kertoo kaiken tarvittavan. Kammottava, mutta jokseenkin tyypillinen genrensä ja aikansa tuote.

Ensi kerralla jotain vielä huonompaa.


(Kuva: www.movietrimmer.com)
 
Copyright 2009 Filminaattori. All rights reserved.
Blogger Template by Blogger and Blogger Templates.
Bloggerized by Miss Dothy